Kirjoittaja: Helena Kasurinen, RETU-projektipäällikkö, Laurea AMK
Keväästä 2020 lähtien olemme olleet tilanteessa, joka on koetellut useiden opiskelijoiden kykyä selviytyä poikkeusolosuhteissa. Viimeaikaisten selvitysten perusteella tiedetään, että etäopetukseen siirtyminen on aiheuttanut nuorten keskuudessa tuen tarpeen määrällistä lisääntymistä. Lisäksi olosuhteet ovat tuoneet mukanaan uudenlaisia asioita, joista nuoret kokevat huolta ja ahdistusta ja joista he haluaisivat keskustella aikuisen kanssa. Epävarmuutta aiheuttavissa tilanteissa meiltä kaikilta edellytetään resilienssiä, joka auttaa selviytymään haasteellisissa olosuhteissa.
Resilienssi edellyttää kykyä myönteisiin tunteisiin vaikeina aikoina sekä joustavuutta ja mukautuvuutta muutostilanteissa (kuva 1). Yksilön selviytyminen elämässä eteen tulevista vastoinkäymisistä ei ole kiinni pelkästään hänen ominaisuuksistaan, vaan kyvystä etsiä tukea ja ottaa sitä vastaan. Myös vaikeina aikoina tarvitsemme toisia ihmisiä. Merkitykselliset ja hyvät ihmissuhteet mahdollistavat kokemusten ja tunteiden jakamisen ja niiden käsittelyn yhdessä.
Kuva 1. Kokonaisvaltainen resilienssi (Lipponen 2020)
Myös usko tulevaisuuteen on voinut olla koetuksella, kun ei ole ollut tiedossa, minkälainen paluu ns. normaaliin tulee olemaan ja milloin se tapahtuu. Yksilön tulevaisuususko muodostuu monista tekijöistä, joiden määrittelemisessä voidaan hyödyntää useita tutkimusorientaatioita (kuva 2). Kontekstin merkitys tulevaisuususkon säilymiselle on suuri. Aiemmin ympäröivän yhteiskunnan vaikutuksesta puhuttaessa on mainittu talous- ja työllisyystilanne tai ilmastonmuutos ja ympäristöuhat. Covid-19-pandemia on lisännyt ihmisten turvattomuuden tunnetta ja aiheuttanut epävarmuutta tulevaisuudesta aivan uudella tavalla.
Kuva 2. Tulevaisuususkon ulottuvuudet (Kasurinen 2019)
Lähinnä tulevaisuususkoa on toivon käsite. Toivo ihmisen elämässä näyttäytyy rohkeutena elää ja kerätä kokemuksia sekä asettaa tavoitteita tulevaisuuden suhteen. Tulevaisuususkoon yhdistyy kyky nähdä mahdollisuuksia, tarttua johonkin niistä ja pyrkiä saavuttamaan asetettu päämäärä. Sen sijaan näköalattomuus ja päämäärättömyys vaikuttavat päinvastoin. Yksilö ei löydä syytä ponnistella esimerkiksi opinnoissaan tai työelämässä, motivaatioperusta puuttuu.
Toivo liittyy yksilön hyvinvointiin ja kykyyn asennoitua positiivisesti tulevaisuuteen, joka ei toteudu automaattisesti, vaan sitä on mahdollista rakentaa ja siitä voi unelmoida. Toivoon elämässä kytkeytyvät toiset ihmiset, joille yksilö kokee olevansa merkityksellinen ja jotka ovat hänelle tärkeitä. Sosiaaliset suhteet ovat myös tulevaisuususkon peruspilari. Toteemi-hankkeessa tehdyn tutkimuksen (Kasurinen 2019) sekä muiden tutkimustulosten perusteella yksinäisyydellä ja ulkopuolisuuden tunteella on yhteyttä masennukseen.
Haasteena on, miten tuemme opiskelijoiden resilienssiä ja tulevaisuususkoa. Tarvitaan lisää ymmärrystä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat yksilöiden tapaan reagoida vastoinkäymisiin. RETU-hankkeessa olemme kehittäneet digitaalisen palvelutarpeen arviointivälineen (CREAR), joka mahdollistaa opiskelijoiden opiskelukykyä haittaavien tekijöiden varhaisen tunnistamisen. Tällainen digitaalinen työväline soveltuu erityisen hyvin tilanteeseen, jossa etäopetusta on lisätty sekä tuki- ja ohjaustoimia toteutetaan verkossa tai muita sähköisiä välineitä hyödyntäen.
Luettavaa:
Kasurinen (toim.) 2019. Opiskelijoiden hyvinvointi ja tulevaisuususko ammattikorkeakoulussa.
Lipponen, K. 2020. Resilienssi arjessa. Duodecim.
Poijula, S. 2018. Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja. Helsinki.
Pölkki, P., Hämäläinen, J. & Vornanen, R. 2018. Nuorten tulevaisuusorientaation tukeminen epävarmuuksien aikana.